Happinaamarissa makaan palaneessa kodissani
Sua ei kiinnosta kuin omat tavarasi
Ainoa asia, mistä voidaan puhua, kuinka me vihataan minua
Ruiskulla aineita rintani alle
Keho ei totu mutta mieli puutuu
Annoskin lisää maailmaasi, niin puristan kaiken ulos
Mielipuolimitaleilla koreileva kukonpoika laulaa ilman päätä sen likaisia tarinoita
Istun tervassa, puhun jos kysytään
En katso ylös vasempaan vai oliko se oikeaan
Enkä sano väärää sanaa, siitä seuraa mielipahaa
Pallo jalassa kerron mitä käsketään
Alkoholikuninkaan korjaava liima
Vie pois nimestäni Esiliinan
Viisasten voimalla toteutettu vastaisku kääntää maailmankuvan
Tänään puren takaisin, et sinä ole pyhä
Et tiedä kuka olen, mutta minä muistan yhä
Sinkoat syytökset salamoina silmiini, sieltä heijastut sinä
Mielipuolimitaleilla koreileva kukonpoika varistaa sen höyheniä, arvaatko jo kenen vika
Nokanisku päähäni, tässä tulee kiekumalla;
Olen niin huolissani itsemurha-aikeistasi
Onkohan se jotain mitä teet ilman minua
Taidan vaihtaa toiseen, en kestä enää sinua
Itsestäänselvyys ja helppo juttu
Eteenpäin vaikka raajat puuttuu
Pakkohoito - paras hoito, aivot uusiksi, ajatuslimboni tulos
Sota on ohi, minä kerään ruumiit
Kuluneita valheita polttouuniin
Kauniita sanoja, niin suuria rikoksia
Oksennan kaiken ulos
Ja mielipuolimitaleilla koreileva kukonpoika etsii uutta uhria, ohjelmanumeroa,
jolla värittää sen tyhjiä tarinoita
Tragediarunoja, marttyyrilausuntoja
Kuka niitä koristaa, kuulkaa sen sointia
Minä kannan kukonlaulun kultaista kruunua
