Tämä on tyhjä tie
Tyhjä tie, jolla sataa lasia
Niistä heijastuu pieniä kuvia, muttei niitä voi käteen sulkea, sotkeutuu siru vereen vain
Aivon paloja, alkuja, loppuja, koko halpa maisema
Miten niissä voi kulkea, kun myrkky jalanpohjista juoksee tiensä silmien taa,
värittäen vastaantulevan samoilla pienillä kuvilla
Istu siihen ja kerro omin sanoin
Ammattiauttaja silmälaseissaan laittaa videonauhan pyörimään
Tähdität kohta elokuvaa, josta et ole kuullutkaan
Mutta se tietää, pitää päähenkilön noudattaa kaavaa seuraavaa,
jos haluaa lopun uudelleen kirjoittaa
Muuta ajateltavaa. Muuta sun ajateltavaa.
Katson läpi ikkunan, kuinka tiiviisti naurun voimalla hioudutte yhteen kuin timantit
Nauran kyllä mukana, mutta olen silti täällä toisella puolella
En oikeastaan kuule teitä, ettekä te minua
Lupasin pitää itsestäni huolta
Ja ehkä saan pahat äänet pois, jos asennan rynnäkköpartion ohimolle,
ja puhallan, öljyistä lysterilasimurskaa, sitä minä puhallan
Ajattele laatikon ulkopuolelle, sieltä minut löytää
Siirtäkää omanne kauemmas, ettekä tahri itseänne kun tilanne räjähtää
Sulkekaa kansi kun kuolema kävelee, sulkekaa kansi kun taivaalta satelee
Lysterilasimurskapilvi pääni yllä, kiitän ja kumarran.
