Irti

Otan vaan puolikkaan, niin raajat ei irtoile toisistaan
Kokonainen ei tee musta kokonaista
Kaksi, niin pääsen itseäni kauemmaksi
Kun ei enää kiinnosta, otan vaikka kymmenkunta

Ota tosta hyvä päivärytmi, niin pysyy ryhti
normaaleilla ihmisillä ainakin, susta ei tiedä kukaan
Kuuntele, ota opiksi, koeta olla ihmisiksi
Roiku hetkessä, vaikkei se ota sua mukaan

Lauseet meni taas suoraan läpi
Ei jäänyt muruakaan ravinnoksi
Ulos en oo nähny aikoihin
Silmät jäi transsiin unimaihin

Oon irti, kellun tuulitunnelissa
Älä puhalla, älä kosketa
Mä oon irti kaikesta

Toisella Puolen

Sanovat, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Minulle se paljastui todeksi. Ruoho on vihreää, ilma on raikasta. Mun pitää vaan varoa mua seuraavia muistoja saastuttamasta sitä.

Mun perässä aidan yli loikkii mitä kummallisimpia diagnooseja. Uusiakin tuttavuuksia. Syömishäiriö? En tiedä miten suhtautua, joten päätän olla huvittunut. Sitä mä en ainakaan enää tarvitse. Viskaan sen takaisin aidan yli muiden pölypilvien saattelemana.

Tänä kesänä piirsin mun jalan täyteen silmiä. Ne lähti pesussa pois. Täällä on kirkas, tyyni lampi. Kun pulahdan siihen, huuhdon pois vielä yhdet silmät; ne, joiden polttavan, vahtivan katseen alla mä kadotin itseni.