Aamu, päivä, ilta, yö. Kello sanoo tik tok. Suljen silmät ja pyörryn. Avaan silmät ja oksennan.
Ne haluu hakata mun päätä seinään, koska oon olevinani niin fiksu. Ne haluu lukita mut häkkiin ja kusta mun päälleni. Mietin inhoaakohan ne mua yhtä paljon kuin minä. Ja ne toiset haluu leikkiä mun kanssa, ne luulee et oon hauska.
Syystä tai toisesta kaikki repii mua eri suuntiin. Kaikki haluaa käyttää mua. Ja vaikka mun tekis mieli huutaa ne ihmiset takas niiden koloihin, mä olen kiltti, tyyni ja kiva kaikille. Imen itseeni lisää myrkkyä ja oon suuri harmaa purje. Menen minne tuuli käskee.
Heikkoa tekoa. Arvuuttelen milloin kangas repeää. Silloin mä tartun airoihin. Mut en mä niillä souda. Mä teen jotain paljon kiinnostavampaa. Jotain unohtumatonta.
Tuuli ujeltaa, kello sanoo tik tok, pää sanoo niks naks. Huutaisin apua, jos olisin tyhmä. Keskellä merta ei kukaan kuule mitään.
