Varjokuvia, koiria, kissoja, itse muovailtuja dinosauruksia
En muuta halua kuin taaksepäin kulkea
Sinne missä aikaa oli enemmän, sinne missä en ollut näin kesken
Kiedot kätesi ympärilleni ja kuiskaat sanat korvaani
Yllätyn, naurahdan, sanoin kai takaisin "niin minäkin"
Nyt katson ylös mustaa tyhjää, mietin mitä kumpikin tarkoitti
Kuinka saatoit sanoa niin?
Perustele. Mitä näit?
Olin kesken, niin kesken kuin ruman rakennuksen paalujen pystytys
Ei vielä seiniä, ei ovia
Kaikki vain astuvat suoraan sisään
Häpeän hämmennystäni, häpeän kasvojani
Kun tämä oli ohi, piti minun viimein nukkua hyvin
Mutta yöt ovat pelkäämistä varten
En halua tätä enää, en koskaan
Niin sanoin viimeksikin
Sillä olen niin kesken, että voisin purkaa itseni
