Varhaislapsuus. Key relationships. Mitä sun aivoihin istutettiin. Mitä he tekivät sinulle. Oma moraali, ristiriita. Isä sanoi "jos sua kiusataan, hakkaa ne". Mä halusin olla se, mut en uskaltanut. Mä en halunnut olla se, koska oon oikeudenmukainen. En lyö toista. Enhän mä tiedä siitä ihmisestä mitään. Välähdyksen jonka se heittää mua kohden. Motiivit, syyt, päämäärä, kaikki pimennossa minulta. Siis kuka mä olen jos lyön takaisin. Kuka mä olen jos lyön ensin. Kuka mä olen, jos pidän itseäni oikeutettuna hyökkäämään ihoni alle pyrkivää tuntematonta tekijää vastaan.
En lyö, sillä se ei ole "oikein". Rehtiä. Reilua. Koko pallon sivelen oikeudenmukaisuuden kalvolla, sillä kerroksella, jota mua kohtaan ei ole osoitettu. Matkan edetessä lähestyn käännekohtaa. Olen perustanut itseni tähän henkilöön. Henkilöön joka ei ole saanut takaisin mitään. Ja tajuan lopulta olevani liian itsekeskeinen tähän rooliin muiden puolustajana, kuuntelijana, pelastajana. Hahmona joka ottaa iskun vastaan, sillä he väittävät sen olevan "the right thing to do".
Mitä pidemmälle kuljen, mitä enemmän näen, sen kauemmas polultani erkanen. Hiljalleen välitän sinusta vähemmän. En välitä ymmärtää enää. En ole kiinnostunut selvittämään tarkoitusperiäsi, en ajatusmallejasi. Olen löytänyt sinua suuremman kohteen. Vaaka keinahtaa toiselle puolen. Minun tarpeeni. Minun ääneni.
Otan sen, mikä minulle kuuluu, minkä olette minulta vieneet. Olen turtunut. Kyllästynyt. Identiteettini sirpaleissa tanssiva kaaos. Edistä pyrkimystäni analysoida ja kerätä näitä palasia, ja hyväksyn sinut kumppanikseni. Johda harhaan, ja heitän sinut pois. En anna arvoa häiriötekijöille. Murskaan ne.
En ole mitä olen ollut. Mitä luulet minun olevan. Mitä minä luulin itseni olevan. Uusi kuva, uudet kysymykset. Mikä on elämän arvo. Onko oikeudenmukaisuus vain hatara perustelu heitä varten, jotka eivät kykene kyseenalaistavaan ajatteluun.
Rehellisyys. Avainsanani, runkoni. Hän joka ei koskaan valehtele. Siitä roikkuvat muodottomat tunnistamattomiksi riutuneet oksani. Olen päättänyt polttaa kaiken jäljellä olevan, nähdäkseni mitä sen tuhkasta kasvaa. Johtaako se uudelleensyntymään, vai lopulliseen tuhoon. Pura osiin, kokoa uudella logiikalla. Kohtaa uusi todellisuus vailla rajoitteita, moraalia, menneisyyttä. Jotain mitä olisi voinut olla, valoa vai pimeyttä. Vapautta. Ultimaalista vapautta.
