Nyt mä tarvin hyvän suunnitelman sitä varten, kun mun elämä räjähtää. Mun pää suorastaan pursuaa ideoita. Oon äärettömän levoton ja mä vingun oudosti. Naurahtelen ja huokailen. Pyörittelen silmiä. Musta vapautuu jokin uus energia. Hahmo. Se tunkee mun ihosta ulos. Se on hullu.
Hullu huitoo mua edestakasin etsien kohtaa mistä alottaa. Se löytää ranteet. Mä teen työtä käskettyä. Upotan kynnet, ja alan vetään pikiä suonia ulos. Mun pitää kutoa niistä matto. Lentävä matto, joka pelastaa mut, kun en enää kykene kävelemään. Puhallan mun keuhkot sen sisuksiin. Niissä oleva ilma saa maton leijumaan.
Mä paastoan, jotta se matto jaksais kannatella mua. Hullu on neuvonut, et mitä pienempi musta tulee, sen varmemmin kaikki tulee onnistumaan. Nakkaan tarpeettomat elimet ulos, koska ne painaa liikaa. Musta tulee upea ja vahva. Sitten mä selviän. Eikä mun tarvi pystyä ees seisomaan, koska mulla on se taikamatto.
Ajelen mun pään, jotta ilma kulkeutuis paremmin mun aivoihin. Jotta mä saisin kunnolla happea. Mun ympärillä on ihan liian tunkkasta. En kykene hengittämään. Kun oon kalju, mun aivot herää pitkiltä uniltaan takas tähän maailmaan.
Naksauttelen nikamia pois paikoiltaan, jotta musta tulis notkeempi. Niin voin väistää yliluonnollisen tehokkaasti kaikki vaaratilanteet. Ne lähestyy mua. Mun aika vähenee. Mut oon kohta valmis.
Vaihdan vielä mun nimen. Silloin mun menneisyyden haamut ei enää saa mua kiinni. Mun tarina ja persoonallisuus muuttuu. Mulla on uudet ajatukset, paremmat tunteet. Hullu valmentaa musta yli-ihmisen.
Istun lattialla veressä odottaen teidän hyökkäystä. Oon niin vitun turvassa ja varautunut kaikkeen, ettei teillä ole aavistustakaan. Älä tuu liian lähelle, mä voin heittää sua maksalla päähän.
