Mustat Vedet

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Näkemättä mitään

Kolmatta tuntia. Puun latvaa. Ikkunan läpi.
Sängyssä lojuen. Hievahtamatta. Ajattelematta.
Sanovat, ettei kukaan tule sua kotoa hakemaan.
Hyvä.
Sillä vaikka tulisivat, ei olisi syytä lähteä.
Lähettänyt Sininen klo 17.52
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Tunnisteet: depressio, masennus
Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu

Tietoja minusta

Oma kuva
Sininen
En tiedä kuka olen. En tiedä missä olen.
Tarkastele profiilia

Blogiarkisto

  • ►  2021 (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
  • ▼  2020 (10)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  syyskuuta (2)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (2)
    • ▼  helmikuuta (1)
      • Näkemättä mitään
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2019 (5)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
  • ►  2018 (4)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
  • ►  2017 (18)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (3)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2016 (19)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (2)
    • ►  toukokuuta (6)
Teema: Yksinkertainen. Sisällön tarjoaa Blogger.