Proge-eepoksen aallokko riehuu tässä ihan korvan vieressä. Mutta keskus on siisti. Pieni ja puhdas. Turha on lähetetty matkaan one way-tiketin kera. Jynssään lattiaa kynsiharjalla, tankkaan koneistoni vitamiinivedellä. Hikoilen yhä kulunutta viikkoa, valun ja sotken. Siivoan siivoan siivoan. Kiillotan. Lisää vitamiinivettä.
Vastustaja pakenee. Se pelkää mua. Luimistaa korviaan ja hiipii matalana pois mun reviiriltä. Mun ei tarvi kuin olla olemassa. Se pelottaa minuakin. Kun jokin liian voimakas riistäytyy hallinnasta, se syö kaiken tielleen osuvan. Minä en voi paeta. Pidän tätä narussa, puristan rystyset valkoisena.
Ei tämä riehaannu. Annetaan lisää vitamiinivettä. Tehdään ruokaa, laitetaan ajoissa nukkumaan. Lääkkeet se muistaa yleensä ottaa itsenäisesti. Seurataan rauhallista kaavaa, ollaan turvassa. Mutta yksi pieni virhe...
Joojoo saat anteeksi, mutta hysss ole ihan hiljaa. Älä liiku. Minä siivoan tämän. Kaadan päälle saippuavettä. Alfa tekee mitä se haluaa ja tuhoutuu sen myötä. Tarvitaan uusia keinoja. Ja paljon paljon vitamiinivettä.
Ei, en oo täällä. Tätä ei tapahdu. Hallitsija harrastaa muutakin kuin vitamiinivettä. Mutta ei tätä tapahdu enää. Kerään muistonriekaleet jätesäkkiin. Ja poltan.
