maanantai 13. toukokuuta 2019

Lähemmäs jumalaa

Koeta rikkoa mut. Kato kun et onnistunut. Vaikea rikkoa jotain, jossei tiedä missä se jokin on. Ja ta-dah! Katso sun olkas yli, täällähän mä olen. Ja nyt mä rikon sut. Ennen kuin ehdit tilanteen tasalle, mä potkasen sut maahan ja revin sut auki. Mä hakkaan sut niin hajalle, ettet oo ikinä ollut.

On mun vuoro olla hirviö. Puren susta paloja irti, nostan sut hiuksista mun kasvojen tasolle, lävistän sut katseellani. Ja kun sä rimpuilet vastaan siinä luulossa, että kohta sä kuolet, mä päästänkin irti. Pudotan sut selälles mun jalkojeni juureen.

Nousen ylös, tuijotan sua virnistäen. Mitä sä pelkäät? En mä sua satuttaisi, mä oon maailman kiltein ihminen. Mutta hajalla. Niin hajalla, ettet voi edes kuvitella. Etkä haluu tietää miksi. Miksi haluaisitkaan, mähän teen sulle pahaa. Tulin hakemaan verta, kuulemaan sun tuskan vääntämää ääntä. Ja kuinka se kuulostaakin kuin kauniilta linnun laululta mun nälkäisiin korviini. Oi kuinka voinkaan hallita sua tässä hetkessä.

Siinä sä makaat ja tihrustat vetisillä silmilläsi, kuinka mä seison ylväänä sun yläpuolellasi kuin mikäkin keisari. Mut en mä hymyile enää. Kumarrun kysyäkseni sulta; miksi sä et halua minua?

Ja niin, kuten aina, olet lopulta taas voittaja.