Onnettomuus, mikä tapahtuu päivittäin. Herääminen. Samalla hetkellä, kun mun tajunta palaa tähän todellisuuteen, kivut tulee takaisin. On vaikea hengittää. Mua pelottaa. Mä tunnen, miten maailma tuijottaa herkeämättä mua. Se on odottanut tätä hetkeä, kun saa taas hyökätä mun kimppuun.
Mun kasvot on kohti seinää. En haluu kääntää katsetta, en haluu nähdä mitä mun ympärillä on. En haluu nähdä ulos. Jos siellä paistaa aurinko, mun päivä alkaa syyllisyyden tunteella. Sillä mun pitäis mennä ulos valoon, jos yhtään välitän itsestäni. Enkä mä välitä. Jos siellä sataa, mä tunnen sen liiankin hyvin. Mua paleltaa, mulla on surkea ja vettynyt olo. Ja oon varma, että siellä sataa aina.
Taas uusi aamu, jonka ensimmäiset sanat mulle on "sun pitäis". Mä vastaan sille "mä en halua".
